Edelleen nolla, no problems. Kuitenkin vieläkin huomaan aamuisin unenpöppörössä hamuavani kylpytakin taskua asettuessani puutarhapöydän ääreen kahvikupin ja sanomalehden kanssa. Taskun tyhjyys ei kuitenkaan aiheuta ongelmia. Mitään kummallisia tuntemuksia, siis vieroitusoireita tms. ei havaittavissa edelleenkään.

Kolmannen vuorokauden positiivisia tuntemuksia pitäisi olla "hengittämisen helpottuminen ja energisyyden lisääntyminen". Vaikea sanoa, kun hengitysongelmia en ole koskaan tuntenut mikäli hengästymistä esim. juostessa ei lasketa vaikeudeksi? Energisyyttä on vaikea mitata, mutta jos mittarina pitää liikunnan määrää niin (ensimmäistä kertaa elämässäni pitämäni) liikuntapäiväkirjan mukaan sitä tuli tammi-heinäkuussa keskimäärin 1,5 h päivää kohti. Pitäisikö vielä paljonkin lisääntyä...? Tosin nyt selvästi käytän liikuntaa ajankuluna (vrt. tiistain yli 4 h) ajatellen sen helpottavan näitä ensimmäisiä päiviä joiden piti olla niiiiin vaikeita. Eiköhän se tästä tasaannu.

Btw: toisen sukkaparin ensimmäinen sukka on valmis. Lisäksi on langat villatakkia varten hankittu Lankamaailman alesta, puikkoineen 35 e. Oletettavasti se takki ei tule valmistumaan koskaan., mutta onpahan korvikeaskartelua joksikin aikaa. Tähän mennessä rahaa siis kulunut tähän potentiaaliseen raitistumiseen aika paljon: Champixit 106 e, kahdet sukkalangat puikkoineen kalliista kaupasta 20 e sekä nyt tuo 35 e. Yhteensä siis 161 euroa, jolla olisi poltellut piiiitkääät ajat, yli kuukauden. Toistaiseksi ei siis mitään positiivista, ei edes rahansäästöä näy tai tunnu. Kohta voisi alkaa näkyä jotain, että motivaatio säilyisi.

Eilen tuli kerrottua ensimmäiselle ihmisille kokeilustani. Nuorin tyttäreni sai sen kunnian, koska ei tule koskaan esittämään hurskaita kommentteja, ei yrityksestä eikä sen mahdollisesta epäonnistumisesta. En nimittäin kestä niitä mukakannustavia kommentteja joita useat ihmiset tulisivat esittämään - pelkästään siksi, että saisivat tuntea itsensä minua kurjaa tupakoitsijaa paremmaksi. Puhumattakaan siitä ymmärtämättömyydestä jos lopettaisin lopettamisen kesken kaiken.

Nyt jäin kyllä ihmettelemään, ettei asiasta ole ollut puhetta parhaan ystäväni kanssa - aikomuksesta kyllä, mutta ei varsinaisesta lähtölaukauksen pamahtamisesta.  Ei esittäisi myöskään ällökannustusta tms., mutta hirvittäisikö mahdollinen epäonnistuminen siinä, missä hän onnistui muutama kuukausi sitten? So? Ei, kyllä kyse on vain siitä ettei ole tällä viikolla oltu puheissa. Säästetään siis yllätystä vieläkin. :D

Unta 8 h. Vilkkaita mutta ei painajaismaisia unia.

Paino 56,8 kg. Edelleen eniten hirvittää se mahdollinen (väistämätön?) painonnousu, joten minusta tulee anorektikko tällä vauhdilla.