Tänään kävin hakemassa kahta päivää vaille vuoden vanhalla reseptillä neljän viikon Champix-alotuspakkauksen (11+42 tabua). Heti ihmettelin miksei reseptin kirjoittanut terveysterroristi-terveyskeskuslääkäri kirjoittanut saman tien jatkoreseptiä? Terkkariimme on kiireettömissä tapauksissa 4-6 viikon jono lääkärin vastaanotolle, joten jos aikoisin jatkaa kuuria niin aika uutta reseptiä varten pitäisi varata nyt. Taas yksi lisätekijä kokonaan lopettamisen tuhoontuomiolle.

Tuhoon tuomittu lopettamisyritys olisi myös siksi, että EN MINÄ OIKEASTAAN EDES HALUA LOPETTAA, vähentää vain. Ahdistavalta ja pelottavalta tuntuu ajatuskin loppuelämästä ilman ystävää, ajatteluapua, ajanvietettä ja palkintoa.

Rahat vaan ovat niin vähissä ettei ole varaa jatkaa tupakointia. Terveyssyyt eivät niinkään vaikuta: mitä sitten vaikka sattuisi kuolemaan vähän aikaisemmin kuin keskimäärin ihmiset? Olen elänyt niin hyvän elämän ja tarpeeksi pitkään, ettei kuolemisesta olisi mitään haittaa. Ainoa mitä en halua on kituminen ennen kuolemaa: hidas tukehtuminen COPDhen tai kivulias loppu keuhkosyövässä. - Sehän tiedetään kuinka heikosti kipua hoidetaan Suomessa, erityisesti kuolevilla. Eikä aktiivinen eutanasia ole Suomessa sallittua, kiduttaminen hengissä pitäen kyllä. Ja loogisesti: kun ei ole varaa tupakoida ei ole varaa myös ostaa kuolinapua Sveitsistä
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1512873/koyhalla-ei-varaa-hyvaan-kuolemaan---eutanasian-hinta-10-000-euroa

Köyhänä ei ole siis varaa nauttia elämästään eikä päättää siitä, vähiten sen päättymisestä.

Nyt pitäisi päättää milloin lopettaminen tapahtuu eli 8-14 vrk kuurin aloittamisesta. Aloitan siis suunnittelemaan päättämistä.