Nyt on kulunut yli viikko TOISEKSI viimeisestä tupakasta (la 12.8 noin klo 23 eli samalla kun Jamaica juoksi ME:n 4x100 m:n viestissä). Muutaman tunnin kuluttua on sitten viikko täynnä viimeisestä.

Eli saldo on pysynyt nollilla. Edelleenkään ei mitään ihme tuntemuksia tai oireita. Nielu tuntuu aamuisin edelleen vähän aralta, suuta kuivaa joskus ja korvat ovat ajoittain lukossa, mutta nämä nyt voivat johtua mistä tahansa.

Unta vain (!) 7 h. Olen (poikkeuksellisesti) useampana yönä herännyt tai siis havahtunut joskus aikaisin aamulla, mutta aina kääntänyt kylkeä ja jatkanut sujuvasti unia, joita riittää edelleen... Tänä aamuna ei uni väsymyksestä huolimatta tullutkaan vaan päässä pyörivät kaikki elämän huonot asiat kuten tähän lakkoon liittyvät negatiiviset mahdollisuudet. Siis painonnousu, mahdollinen esiintuleva ientulehdus, Champixin kalleus ja mahdollisen jatkoreseptin hankkimisen hankaluus ja lääkityksen lopettamiseen liittyvät asiat (kuinka kaua, kerrasta poikki vai pikkuhiljaa, voiko lääketehtaan ohjeeseen luottaa) jne. Vartin verran näitä pyöriteltyäni päätin nousta. Nukunpa sitten päikyt jos päivällä väsyttää. Nyt kuitenkin olo tuntuu niin tokkuraiselta, että ajatuskin pitkästä lenkistä koiran kanssa (mikä oli tarkoitus)  tuntuu ihan mahdottomalta.

Taukopäivä salilta, joten painosta ei tietoa. Ruokaa tuli nautittua riittävästi: sain itsestäni irti vääntää kaalilaatikkoa. Se oli HYVÄÄ!