Tänään olisi sitten se etukäteen suunniteltu päivä, jonka jälkeen en koko loppuelämäni aikana polta yhtään savuketta. - AARRRGGHH mikä ahdistava ajatus! Pidän siis edelleen kiinni siitä kahdesta viikosta.

Eilisen saldo:1. Vasta kello 18 annoin periksi ajatukselle "tänäänhän saisin vielä polttaa niin paljon kuin haluan". Tänään ajattelen, että en ole päättänyt kellonaikaa jolloin lopetan...

Edelleenkin olen mieltä, ettei minulla ratkaisevaa ole nikotiiniriippuvuus, vaan tapariippuvuus. Palkitseva hetki milloin minkäkin jälkeen, tapa rauhoittua hektisten hetkien jälkeen ja ennen niitä jne. Niistä minä olen riippuvainen.

Etukäteen kuvittelin, että aamut olisivat hankalimpia: olenhan niin nauttinut rauhallisten aamujen kahvi-savuke-sanomalehtihetkistä. Mutta ei, aamut (peräti siis kaksi tähän mennessä...) eivät ole hankalia vaan illat. Valitettavasti illat ovat myös aamuja pidempiä.

Tuntemukset: no eipä kummempaa. Eilen aamupäivästä hetken aikaa epämääräisen huono olo, mutta meni nopeasti ohi. Tänä aamuna taas hetken aikaa nielussa tuntui "paksulta". Suuta kuivaa jonkin verran, mutta saattaa johtua siitä, että juon selvästi aiempaa vähemmän. Kas kun polttaessa tuli myös juotua: kahvia, kivennäisvettä, pilsneriä, keskaria vuorokaudenajasta riippuen.

Uni sikeää, yksi puolittainen havahtuminen mikä saattoi johtua kiehnäävästä kissasta. Edelleen levottomia unia, joita voisi luokitella puolipainajaisiksi. Unta kaikkiaan viime yönä 9,5 tuntia, mikä on kyllä epänormaalin paljon minulle. Tosin eilen tuli liikuntaa yli kolme tuntia, mikä sekin on runsaan tunnin enemmän kuin tavallisesti, mutta ei mitään kovin kuormittavaa.

Paino salilla: 57,3 kg. Näännyn kohta nälkään jos en voi syödä yhtä paljon kuin aiemmin, mutta pelottaa esimerkit ympärillä. Ylipaino on yhtä kauhistuttava  - eikun kauhistuttavampi ajatus kuin copd.